X Tutup
Siirry sisältöön

D2-vitamiini

Wikipediasta
D2-vitamiini
Tunnisteet
CAS-numero
PubChem CID
SMILES C[C@@]12[C@](\C(=C\C=C\3/C(=C)CC[C@H](O)C3)\CCC1)(CC[C@@]2([C@@H](/C=C/[C@@H](C(C)C)C)C)[H])[H]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C28H44O
Moolimassa 396,648 g/mol
Sulamispiste 115–119 °C
Liukoisuus veteen 50 mg/l (25 °C)[1]

D2-vitamiini eli ergokalsiferoli on sieniperäinen D-vitamiini, josta pieni osa muuntuu biologisesti aktiiviseksi kalsitrioli-hormoniksi ihmiskehossa.[2]

D2-vitamiinia syntyy sienen (tai jäkälän sieniosakkaan) altistuessa auringon UV-säteilylle. Sitä voidaan valmistaa myös synteettisesti säteilyttämällä kolesterolin pelkistymistuote ergosterolia.[3]

D2-vitamiini muuntuu maksassa D3-vitamiiniksi eli kolekalsiferoliksi, josta osa muuntuu puolestaan kalsidioliksi eli 25-hydroksikolekalsiferoliksi. Pieni osa kalsidiolista muuntuu tämän jälkeen kalsitrioliksi eli 1,25-dihydroksikalsiferoliksi, joka toimii biologisesti aktiivisena D-vitamiinina. Muuntuminen kalsitrioliksi tapahtuu pääasiallisesti munuaisissa mutta myös paksusuolessa, eturauhasessa, rintarauhasessa ja veren valkosoluissa.

Ergokalsiferolin kemiallinen kaava on C28H44O, moolimassa 396,648 g/mol, sulamispiste 115–119 °C ja CAS-numero 50-14-6. Yhdiste on olomuodoltaan kiteistä valkoista jauhetta, joka kuitenkin kellastuu ilman, valon ja lämmön vaikutuksesta. Ergokalsiferoli liukenee etanoliin, asetoniin, etyylietanoaattiin, eetteriin ja rasvaöljyihin.

Metsäsienet sisältävät D2-vitamiinia[4] ja poronjäkälä sisältää sekä D2- että D3-vitamiinia[5]. Jäkälästä valmistetaan synteettisiä D-vitamiinivalmisteita[6]. D2-vitamiinivalmisteiden käyttö on kuitenkin vähäistä, koska hyväksikäytettävyys on D3-vitamiinia huonompaa[7].

  1. : Ergocalciferol NLM Viitattu 9.7.2012
  2. Roberto Cesareo, Alberto Falchetti, Roberto Attanasio, Gaia Tabacco, Anda Mihaela Naciu, Andrea Palermo: Hypovitaminosis D: Is It Time to Consider the Use of Calcifediol? Nutrients, 6.5.2019, 11. vsk, nro 5, s. 1016. PubMed:31064117 doi:10.3390/nu11051016 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio.
  3. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 180. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
  4. Lotta Pelkonen: D-vitamiini vegaaniruokavaliossa. (Arkistoitu – Internet Archive) Vegaaniliitto
  5. L. O. Björn, T. Wang: Vitamin D in an ecological context. International Journal of Circumpolar Health, 2000-01, 59. vsk, nro 1, s. 26–32. PubMed:10850004 ISSN 1239-9736 Artikkelin verkkoversio.
  6. Lauri Miettinen: D-vitamiineissa isot hintaerot. Yle 6.10.2016
  7. Otatko D-vitamiinia purkista? Tämä on tablettisi ällistyttävin ainesosa mtvuutiset.fi. 18.6.2012. Viitattu 29.11.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
X Tutup